Säröt saattavat olla itseymmärryksen lähtökohta

Kirjoittanut: Elina Jokinen - 18.9.2020

Jokainen meistä tietää, mikä särö on. Se on perintömaljakkoon tiskatessa syntynyt hiuksenohut halkeama. Se on harmillinen naarmu uuden auton maalipinnassa tai paperin sormeen äkkiarvaamatta viiltämä, lähes huomaamaton mutta yllättävän kipeä haava.

Vaikka maljakko, auto tai sormi on periaatteessa käyttökelpoinen, on ei-toivottu jälki kuitenkin sellainen, että säröä on vaikea olla huomaamatta: särö rikkoo eheän pinnan, täydellisyyden illuusion, ja se harmittaa meitä.

Särö voi olla myös vertauskuvallinen naarmu. Silloin se on jonkinlainen ärsyttävä asia, joka rikkoo muutoin eheän kokonaiskuvan. Säröistä esinettä sen paremmin kuin elämää ei tee mieli asettaa aitiopaikalle ihmisten arvioitavaksi. Ennemminkin pyrimme peittämään epätäydelliset kohdat, tai ellei se onnistu, koetamme tunkea ne kokonaan pois tietoisuudestamme.

Särön olemukseen kuitenkin kuuluu kaikenlainen kaihertaminen ja ärsyttäminen — siksi meidän on niin vaikea antaa sen olla.

Säröt on varsin helppoa kätkeä pois näkyvistä, kun kerromme itsestämme ja elämästämme. Se on yksinkertaista: jätämme vain sanomatta jotain sellaista, jota on vaikea selittää, joka ei oikein tunnu sopivan kokonaiskuvaan tai jota kuulijan olisi ehkä vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Jokainen kuitenkin tietää, että säröjen piilottaminen ei poista niitä. Rosot, jotka piilotamme näkyvistä, ovat yhä sisällämme.

Sisäiset säröt eivät näy samalla tavalla kuin pintarikkeet esineissä, mutta se ei tarkoita, ettemmekö tuntisi näitä ”kysymyksiä vailla olevia vastauksia”. Nämä vastaukset voivat tuntua erilaisina henkisinä ja fyysisinä oireina, esimerkiksi epämääräisenä häiritsevänä tunteena siitä, etteivät asiat ole niin kuin pitäisi.

Säröjen kauneus -kirjassani säröt ovat tärkeitä tarinanpäitä. Ne ovat arvokkaita vihjeitä, joita meidän kannattaa ryhtyä tutkimaan. Oman sisäisen tarinamme ymmärtämisessä säröön saattaa kietoutua jollain tavalla koko merkitys, sen ydin ja punainen lanka. Erilaiset säröt ovat sisäisen tarinankerronnan ja itseymmärryksen lähtökohta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että pyrkisimme piilottamaan omat omituisuutemme ja ylipäätään kaiken virallisista hyvän elämän normeista poikkeavan, suhtaudumme omaan epätäydellisyyteemme uteliaasti ja kiinnostumme tutkimaan oman elämämme säröjä ja murtumakohtia.

Lähde: Elina Jokinen
Säröjen kauneus
Sisäisen tarinasi voima
TILAA TÄSTÄ.

Elina Jokinen on kirjallisuuden tohtori ja kirjoittamisen monialainen ammattilainen, joka haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä suhtautumaan kriittisesti heitä muka sitoviin normeihin. Jokinen rakastaa tutkijoita, tuoreita kantarelleja ja avannosta nousemisen jälkeistä hyvän olon tunnetta. Jokisen tuulilasi saattaa olla säröinen, mutta tarinankertoja hän on sydänjuuriaan myöten.

Samaan aikaan Säröjen kauneus -kirjan kanssa julkaistaan fiktiivinen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi. Tietokirja ja romaani muodostavat yhdessä poikkeuksellisen kirjaparin. Kirjat ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, mutta ne sopivat erityisen hyvin rinnakkain tai peräkkäin luettaviksi: kumpikin teos syventää toisen lukukokemusta ja avaa sisarkirjaansa uusia näköaloja. Tietokirja antaa lukijalle mahdollisuuden jäsentää ja käsitellä kaunokirjallisuuden herättämiä tunteita ja ajatuksia sekä auttaa lukijaa tekemään omaa elämäänsä koskevia oivalluksia. Fiktio puolestaan antaa mahdollisuuden saattaa tietokirjassa opittu sanattomalle tunnetasolle. Fiktio voi koskettaa lukijan psyykettä sellaisella tasolla, johon asioiden käsitteellistäminen ei yllä. Tässä kirjaparissa fiktion tehtävänä on osoittaa käytännössä se, miten tarinat toimivat, ja tietokirja ikään kuin sanoittaa sen, mitä fiktion äärellä tapahtuu.

Kirjailijan kuva: Heidi Strengell

Artikkelin avainsanat:

elämäntarina, itseymmärrys, epätäydellisyys

Arkisto:

2022

2021

2020

Marraskuu

Lokakuu

Syyskuu

Elokuu

Heinäkuu

Kesäkuu

Toukokuu

Huhtikuu