Uutuuskirja pureutuu kärsimyksen teemaan.

Kärsimystä omana tai toisen kokemuksena ei voi elämän aikana vältellä, eikä sitä voi vähätellä tai sivuuttaa. Se on keskeinen osa ihmisen elämää.

”Ajattelen, että kärsimys on kokemuksena tarpeellinen. Se on ihmiselle jopa välttämätöntä. Silti teemme kaikkemme, jotta välttyisimme siltä”, sanoo uuden Mitä kärsimys opettaa meille elämästä? -kirjan kirjoittaja Annu Haho.

Tasoitamme elämäämme sopivaksi, koska olemme mukavuudenhaluisia. Rajaamme mielellämme vastoinkäymiset ja ikävät yllätykset hallittavan elämänpiirimme ulkopuolelle. Vesisade on riittävä syy jäädä pois ulkoilmanäytöksestä. Katse siirtyy nopeasti pois kituvasta oliosta.

Teoksessa osoitetaan, miksi meistä jokaisen kannattaisi kohdata kärsimys niin omassa kuin toisten elämässä. Kirjassa johdatetaan lukijaa tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vahvasti sen hetkiseen kärsimykseemme ja tapaamme tarkkailla ulkomaailmaa, itseämme ja toisia ihmisiä. Ne vaikuttavat siihen, mitä näemme ja miten koemme. Ne vaikuttavat valintoihimme ja ratkaisuihimme, tekemisiimme ja tekemättä jättämisiimme. Sen sijaan, että suljemme silmämme kärsimykseltä, meidän tulisi kohdata se, koska silloin elämän rohkeus ja ilo saavat tilaa.

”Kärsimyskokemus muistuttaa oman olemassaolomme olevan todellista. Se saa meidät polvilleen sen kysymyksen edessä, onko kärsimyksen täyttämä todellisuus enää arvokasta. Silti oleminen sellaisenaan vielä on. Ja jos oleminen on arvokasta, niin kärsimyskin on”, selventää Haho. Hänen mielestään kärsimys on välttämätöntä ihmiseksi kasvamisessa. Voimme elää elämämme mekaanisesti toteuttaen annettuja tehtäviä ja toistamalla rutiininomaisesti arkipäiväisiä tapoja. Ihminen kuitenkin kasvaa kärsimyksen avulla.

Korvaamattomia kokemuksia ihmisenä kasvamisesta

Kirja pohjautuu haastattelututkimukseen, johon osallistui parantumattomasti sairaita henkilöitä.

”Ajattelen, että oman olemisen kokonaisuus jäsentyy lopullisesti viimeisillä tietoisuuden hetkillä ennen kuolemaa.”

Kirjassa kerrotaan palliatiivisessa vaiheessa olevien syöpäpotilaiden kokemuksista, joita Haho keräsi vuonna 2015 tutkimusta varten. Sairauden palliatiiviseen vaiheeseen tullaan silloin, kun potilaalle ei ole enää tarjolla lääketieteellistä hoitoa ja keskitytään oireiden lievittämiseen.

Kirjan keskeinen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään kuoleman ja kärsimyksen näkökulmasta, millainen väistämätön merkitys niillä on elämässä ja olemisessa. Kirja ohjaa lukijaa havaitsemaan ja ymmärtämään omaa toimintaansa ja omia valintojaan sekä niiden suhdetta kärsimyksen tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja lievittymiseen. Kirja ei ole koottu opas onnellisuuden tavoitteluun tai kehotus noudattaa tiettyjä elämänohjeita. Sen sijaan siinä rohkaistaan vastaanottamaan niin oma kuin läheistenkin kärsimys todellisena, elämää vahvistavana ja iloa terävöittävänä kokemuksena. Kuolevien elämäntarinoita ja olemisen kokemuksia kuunnellessamme voimme paitsi kulkea heidän rinnallaan elämän lopun vaiheissa myös saada itsellemme korvaamattomia kokemuksia ihmisenä kasvamisesta.

Kärsimystä ei voi siivota elämästä

Tyypillisesti ihminen haluaa vältellä kärsimystä. Hän pyrkii jopa äärimmilleen rakentamaan elämänsä siten, ettei siihen sisältyisi kärsimystä.

”Kärsimys nähdään sellaisena pahana, joka halutaan siivota pois elämästä”, selventää Haho. Puhutaan esimerkiksi curling-vanhemmista, jotka tasoittavat lastensa elämää ja pyrkivät lakaisemaan vastoinkäymisiä ja pettymyksiä pois heidän tieltään. Samoin voidaan puhua kärsimyssokeudesta. Silloin ihminen kieltäytyy kohtaamasta kärsimystä tai vastoinkäymisiä. Hän hakee jopa väkisin elämäänsä yltiöpositiivisuutta ajatellen näin torjuvansa ikävät ja vältettävät asiat.

”Jossakin vaiheessa kärsimyssokeus johtaa siihen, että ihmisellä katoaa kyky käsitellä vaikeita asioita ja asettua vastatusten juuri niiden asioiden kanssa, jotka kehittäisivät häntä ihmisenä. Vain kohtaamalla ikävät asiat ihminen harjaantuu käsittelemään niitä ja tunnistamaan omia motiivejaan.”

Jotta kärsimyksen pintaan tuomien kysymysten äärelle voisi ylipäätään päästä, kärsimykseltä ei voi sulkea silmiään. Siksi kirjassa johdatetaan lukijaa näkemään ja tunnistamaan kärsimyksen lisäksi niitä tekijöitä ja piirteitä itsessä, jotka toisinaan ovat tunnistamattomina muotoina tietoisuutemme ulkopuolella. Sellaisinakin ne ovat läsnä ja vaikuttavat vahvasti sen hetkiseen tapaamme tarkkailla ulkomaailmaa, itseämme, toisia ihmisiä ja tapaamme asettua maailmaan ja kohdata toisia ihmisiä. Ne vaikuttavat siihen, mitä näemme ja miten koemme. Ne vaikuttavat valintoihimme ja ratkaisuihimme, tekemisiimme ja tekemättä jättämisiimme.

”Kärsimys kannattaa kohdata, sillä silloin avaa mahdollisuuden sen lievittymiselle, myös tulevaisuudessa”, kehoittaa Haho kirjassaan.

Annu Haho on terveystieteiden tohtori, jolla on vuosikymmenien kokemus sosiaali- ja terveysalan kouluttajana. Koulutuksissaan hän käsittelee muun muassa etiikkaa, vastuullisuutta ja arvotietoisuutta.

Kuva: Heidi Strengell

TILAA Mitä kärsimys opettaa elämästä? -KIRJA TÄSTÄ.