Aktiivisessa tilassa pulssi on kiivas ja keho on toiminnassa tai ainakin valmiina toimintaan eikä säästele resursseja. Rauhalliset toiminnantilat ovat tärkeitä palautumisen kannalta.

Rauhallisissa toiminnantiloissa keholla on aikaa myös hoitaa tärkeitä huoltotehtäviä, kuten ruuansulatusta, monenlaisia siivoushommia soluissa ja immuunipuolustuksen pystyttämistä.

Tällä välin myös mieli saa aikaa toipua.

Rauhallinen, jopa tylsä hetki on mielen palautumiselle tärkeä. Silloin aivot käyvät uudelleen läpi asioita, joita päivän aikana on tullut vastaan, ja järjestelevät niitä muistiin. Silloin syntyy myös uusia oivalluksia ja erikoisia yhdistymisiä asioiden välillä.

Tärkein rauhallinen toiminnantila on tietysti uni, mutta myös pysähtyneet hetket, kuten takkatulen tuijottelu, ovat todella tärkeitä.

Ajattele, kuinka paljon rauhallista, tylsää, yksitoikkoista tekemistä päiviimme kuului vielä pari sukupolvea sitten. Isovanhempamme kantoivat tuntikausia päivässä vettä, parsivat sukkia, kuorivat perunoita, tiskasivat astioita, lakaisivat lattiaa, pesivät nyrkkipyykkiä, kitkivät rikkaruohoja, ruokkivat kanoja, lypsivät lehmiä, hakkasivat halkoja, kantoivat niitä sisään, kantoivat hevoselle heinää ja tekivät ison osan hereilläoloajastaan jotain käsillään. Iso osa näistä askareista on nyt kadonnut, kun elämäntapamme on muuttunut.

Samalla olemme menettäneet nämä rauhalliset toiminnantilat, joissa mieli on vapaa yhdistelemään asioita, pohtimaan syvällisesti, käsittelemään tapahtuneita tilanteita, suunnittelemaan tulevaa ja toimimaan huoltotehtävissä. Kaikki tämä on aivojen automaattista toimintaa, mutta se on mahdollista vain rauhallisessa toiminnantilassa. Jos ulkoa tulevat ärsykkeet vaativat nopeita reagointeja, rauhallinen toiminnantila keskeytyy heti.

Kehon rauhallinen työskentely, kuten hidas kävely tai vaikka käsitöiden tekeminen, ruokkii mielen mahdollisuutta rauhallisen toiminnantilan synnyttämiseen.

Koska kehollinen toiminta vaikuttaa näin voimakkaasti mielen toimintaan, voimme käyttää kehoa ratkaisemaan mielen ongelmia. Teemme näin aivan automaattisesti, kun esimerkiksi huidomme käsillämme puhuessamme. Huitominen ei ole satunnaista viittilöintiä vaan viestintää ja samalla omissa aivoissamme sijaitsevan puhekeskuksen sopivaa aktivointia.

Henkisesti raskaan työpäivän jälkeen mielenterveyshoitaja tulee kotiin ja sanoo koiralleen: ”Huh, olipa päivä! Tänään täytyy heittää vähän tavallista pidempi kävelylenkki.” Tämä on hyvä esimerkki kehon käyttämisestä mielen työkaluna. Ammattitaitoinen työntekijä tietää, että tuollaisen päivän jälkeen tarvitaan vähän tavallista enemmän palautumista, ja hän tietää myös, että käveleminen koiran kanssa antaa juuri sopivia aineksia palautumiselle. Keho kantaa mieltä.

Lähde: Minna Huotilainen — Mona Moisala
Keskittymiskyvyn elvytysopas
TILAA KIRJA TÄSTÄ.